Kolumni / Centrum Balticum: Suomen johdolla kansainväliseen yhteistyöhön Itämeren pelastamiseksi

Lämmin alkukesä on nostanut Itämeren levätilanteen keskusteluun: milloin levien kukinta alkaa, kauanko uimavedet ovat vielä turvalliset ja puhtaat?

Nyt jos koskaan Suomella on erinomainen tilaisuus ottaa suunnannäyttäjän rooli Itämeren suojelussa ja tarjota puhdas uimavesi, runsaat kalakannat ja lajirikas linnusto tuleville sukupolville.

Tänä kesänä Suomi aloittaa Itämeren suojelukomission  (HELCOM) puheenjohtajana. Suomen puheenjohtajuuskaudella 2018-2020 pitäisi päättää,  miten Itämeren hyvä tila saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.

Viime vuosina Itämeren tila on pääosin heikentynyt ja rehevöityminen lisääntynyt. Nopeita toimia tarvitaan etenkin rehevöitymisen, roskaantumisen ja haitallisten aineiden vähentämiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Merten muoviongelmaan on onneksi herätty jo EU:n tasolla, sillä Euroopan komissio on antanut lähtölaukauksen kertakäyttömuovien kieltämiselle. Esitys keskittyy EU:ssa käytetyimpiin muovisiin kertakäyttötuotteisiin, joita on lähes 90 % EU:n rannoille ajautuvasta roskasta.

Myös Suomi tarvitsee oman muovistrategian, mikäli aiomme todella olla vahvassa roolissa Itämeren suojelussa.

Etenkin mikromuovit aiheuttavat mikroskooppiseen kokoonsa nähden suurta haittaa ympäristölle. Luonnossa mikromuovit keräävät itseensä ympäristömyrkkyjä ja kulkeutuvat ravintoketjussa ylöspäin meidän jokaisen lautaselle saakka. Mikromuovia on löytynyt niin Itämeren kaloista ja simpukoista kuin saksalaisesta oluesta.

EU on esimerkillisesti julkaissut ensimmäisen muovistrategiansa tammikuussa. Myös Suomi tarvitsee oman muovistrategian, mikäli aiomme todella olla vahvassa roolissa Itämeren suojelussa.

Vihreä eduskuntaryhmä on esittänyt konkreettisia toimia Suomen muovistrategiaan. Muovijätteen määrää on vähennettävä esimerkiksi muovipakkausten verotuksella, muovin kierrätystä on lisättävä ja helpotettava sekä mikromuovien lisääminen tuotteisiin on kiellettävä. Vesistöjen mikromuovikuorman vähentämiseksi pitää kiinnittää erityistä huomiota myös jätevesien puhdistuksen parantamiseen.

Suomella on poikkeuksellinen mahdollisuus kipparoida kansainvälistä yhteistyötä Itämeren pelastamiseksi, kun Suomi aloittaa EU:n puheenjohtajakautensa ensi vuonna. EU-puheenjohtajuus tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa. Itämeren kannalta ilmastonmuutoksen torjunta on hyvin oleellista, sillä ilmastonmuutos lisää rehevöitymisongelmia merissä.

EU:n lainsäädäntöä kehittämällä meillä on mahdollisuus torjua kemikalisoitumista ja haitallisten aineiden päätymistä vesistöihin, maaperään tai pohjaveteen entistä voimakkaammin. EU:n maatalouspolitiikan CAP 2020 valmisteluun tulisi vaatia kunnianhimoiset ympäristötoimenpiteet mukaan lukien vesiensuojelun tehostaminen ja kiertotalouden edistäminen.  Tukia tulee suunnata ensisijaisesti luonnon monimuotoisuutta lisääviin toimenpiteisiin kuten torjunta-aineiden käyttöä vähentäviin viljelymenetelmiin.

Kuten Suomen ympäristökeskuksen Itämeri-palkinnolla palkittu erikoistutkija Seppo Knuuttila on nostanut esiin, emme saa unohtaa sitä, että maatalous on Suomen suurin yksittäinen ravinnelähde vesistöihin ja Itämereen. Sen osalta Suomessa ei olla onnistuttu vähentämään ravinnekuormitusta tavoitteiden mukaisesti.

Emme voi myöskään sivuuttaa sitä tutkimustietoa, että metsäojitus huuhtoo luultua enemmän ravinteita vesistöihin - ravinteiden viimeisenä etappina rehevöityvä Itämeri. Niinpä myös kestävän metsätalouden tukijärjestelmä (KEMERA) vaatii uudistusta. Luonnolle haitalliset tuet, kuten kunnostusojitusten tuet, tulee lakkauttaa ja kohdentaa tuet uudelleen KEMERA:n ympäristötukeen sekä metsäluonnon hoitohankkeisiin.

Kansainvälinen yhteistyö ja yhteinen sitoutuminen Itämerestä huolehtimiseen on välttämätöntä ja Suomella on oiva mahdollisuus rakentaa tätä yhteistyötä tulevina vuosina.

Samalla meidän on kuitenkin muistettava, että aito johtajuus ja suunnan näyttäminen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ympäristön- ja luonnonsuojelussa vaatii rohkeita ja konkreettisia toimia myös omalla maaperällä.

Touko Aalto