KSML: Sote etenee, kaikesta huolimatta

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman kirjaukset olivat soten osalta hyvät. Ne jatkoivat edellisen vaalikauden työtä perustuslakivaliokunnan antamien suositusten pohjalta.

Tavoitteeksi hallitus asetti terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen, kustannuskehityksen hillitsemisen ja saumattomien hoivaketjujen turvaamisen. Nämä ovat ne kuuluisat uudistuksen alkuperäiset tavoitteet.

Askelmerkitkin olivat vielä hallitusohjelmassa selvät. Ensin piti varmistaa täysi integraatio eli purkaa hallinnolliset raja-aidat sosiaali- ja terveyspalveluiden ja perus- ja erikoissairaanhoidon välillä.

Sen jälkeen piti yksinkertaistaa rahoitusjärjestelmää. Ja vasta lopuksi, piti kehittää jo nykyisin olemassa olevaa valinnanvapautta.

Nyt olisi viisainta keskittyä suomalaisten sote-palveluiden uudistamiseen ja hylätä muut sivupolut.

Kaksi viimeisintä hallitusta ovat epäonnistuneet uudistuksessa siksi, että hallituksen valtapuolueet ovat yrittäneet sisällyttää uudistukseen omia sivuagendoja. Ensin sote-uudistusta käytettiin keinona toteuttaa niin sanottu suurkuntauudistus. Tällä vaalikaudella syy löytyy sotea suuremman hallinnollisen maakuntauudistuksen sekä laajasti palvelut markkinoille avaavan mallin kietomisesta yhteen.

Vaikka uudistus siirtyy seuraavalle vaalikaudelle, kaikkea jo tehtyä valmistelutyötä ei tarvitse, eikä pidä, heittää hukkaan. Päinvastoin. Nyt olisi viisainta keskittyä suomalaisten sote-palveluiden uudistamiseen ja hylätä muut sivupolut.

Pääministerin olisi syytä kutsua kaikkien puolueiden puheenjohtajat sopimaan uudistuksen loppuunsaattamisesta parlamentaarisesti. Kaikilla puolueilla on omat mallinsa ja painotuksensa, mutta nyt on haettava toteuttamiskelpoista kompromissia.

Viisainta olisi tässä vaiheessa aloittaa 18 maakunnan ratkaisun pohjalta, jolloin vältetään aluepoliittiset riidat. Kaikki puolueet haluavat myös kuntia suuremmat sote-alueet ja eri mallit muistuttavat paljon toisiaan.

Jos maakuntien tiellä jatketaan, maakunnallinen itsehallinto ei toteudu ilman verotusoikeutta. Vaikka sekään ei ole täysin ongelmaton ratkaisu, valtionhallinnon jatkeena toimiva maakunta ilman mahdollisuutta vaikuttaa tulopohjaansa ei toimi tilanteessa, jossa sen menot kasvavat jatkuvasti ja valtio leikkaa sen rahoitusta. Maakunnille tulisi siirtää ensi vaiheessa vain ja ainoastaan kuntien ja kuntayhtymien sote-tehtävät. Muu valtio- ja aluehallinnon remontti seuraa perässä. On edettävä asia kerrallaan.

Valinnanvapautta voidaan kehittää asiakassetelien, henkilökohtaisen budjetin ja maakuntien omien kokeilun kautta eikä avata palveluita markkinoille liian isosti ja liian nopeasti. Työtä tulee jatkaa monesta eri kanavasta tulevan rahoituksen yksinkertaistamiseksi, jotta vastuu palveluiden rahoituksesta ja järjestämisestä on samoissa käsissä.

Kaupungit ja kaupunkiseudut tulee osallistaa valmisteluun tiiviimmin, jotta niiden aiheellinen huoli kasvu- ja työllisyyspalveluiden tulevaisuudesta sekä investointikyvystä huomioidaan täysimääräisesti väestön keskittyessä yhä enemmän kaupunkeihin.