Tasa-arvoajattelu kuuluu vuoden jokaiseen päivään.

 
naistenpäivä2.jpg
 

Annan kyllä ruusuja kumppanilleni ja toivotan hyvää naistenpäivää kaikille, mutta pidän tasa-arvoajattelua yhtenä kaiken politiikkani kulmakivistä kaikkina päivinä, ei vain tänään. Tahdon kuitenkin tehdä enemmän, ja siksi kirjoitan ajatuksia feminismistä.

Ei anneta ruusujen peittää alleen sitä, mistä naistenpäivässä on kyse. Kirjoitan siksi, että toivon tämän kirjoituksen herättävän tunteita ennen kaikkia niissä ihmisissä, joille feminismi on sanana ongelma. Näin siksi, että luulen osaltani tietävän, mistä kenkä puristaa ja yhteiskunta tarvitsee muuttuakseen mahdollisimman monen ihmisen tuen. 

Kun olen tehnyt vaalikoneita niiden täyttelemisen ohessa, feministinen puolue on kaikissa vaalikoneissa ollut ykkösenä tai jaetulla ykkössijalla vihreiden kanssa. Tällä on merkitystä. 

Olen hyvin usein päätynyt keskustelemaan feminismistä ja hyvin usein se nähdään yhä edelleen vain naisasiana, konfliktin kautta, akateemisena ja riitaisana keskusteluna, ulossulkevana käsitteenä ja minulta – kuten niin monelta muultakin – on kysytty eikö olisi helpompaa ja selkeämpää puhua vain tasa-arvosta. Sen kaikki ymmärtävät. 

Jokainen voi määritellä itse suhteensa feminismiin, mutta minulle se on sitä, että tiedostan oman etuoikeutetun asemani isokokoisena valkoisena heteromiehenä, tahdon purkaa kaikki lasikatot ja syrjivät rakenteet ja kohdata jokaisen ihmisen ihmisenä, en sukupuolena. 

Ajattelin vuosia sitten itsekin näin. Se on ehkä tärkein syy, miksi pelkästä tasa-arvosta puhuminen ei riitä. Jäin pohtimaan asiaa. 

Itse koin aikaisemmin niin, että feminististä politiikkaa voidaan parhaiten edistää siten, että ei tehdä itse sanasta riitakysymystä vaan edistetään kaikkia niitä asioita, joita sanan alle kytkeytyy. Koin turhauttavana loputtomat keskustelut siitä, mitä feminismi tarkoittaa ei ja ei tarkoita, kuka voi olla feministi ja kuka ei voi olla. Se vei mielestäni kaiken ajan sekä energian itse edistettäviltä asioilta ja puhe feminismin ympärillä näytti toisaalta julistukselliselta keskustelulta ja mielikuvapolitiikalta ja toisaalta loputtomalta käsitekeskustelulta. 

Minua häiritsi se, että niin monet ihmiset kuittasivat koko feminismin ajatuksen yhdellä t-paidalla, some-kuvalla ja keräsivät niin sanotusti helpot julkisuuspisteet tekemättä yhtään sen enempää ja miettimättä asiaa yhtään sen enempää. 

Vielä enemmän minua häiritsi se, että kaikki tuo antoi öyhöttäjille ilmaa puhua kaikkia niitä arvokkaita asiasisältöjä vastaan, jonka puolesta niin monet ihmiset olivat tehneet niin pitkään töitä muuttaakseen maailmaa. Mietin, miksi pitää rakentaa konflikti, joka vieraannuttaa niin monet asiasta lähtökohtaisesti samaa mieltä olevat ihmiset pois perustavanlaatuisesti tärkeiden kysymysten ääreltä. Mietin, onko järkeä rakentaa kupla, jonka ulkopuolelle niin monet ihmiset ajetaan, vaikka juuri heitä eniten tarvitaan muutosten aikaansaamiseksi. 

Minulla ei ole vain yhtä kaveripiiriä tai yhteisöä ja viihdyn parhaiten olemalla kaikenlaisten ihmisten kanssa mahdollisimman erilaisissa yhteyksissä. Siksi katsoin asiaa hyvin monesta kulmasta ja yritin miettiä, miten asia koetaan ja miten se nähdään. 

Kaikki tämä pohtiminen, keskusteleminen ja kuunteleminen on valmistanut minua ymmärtämään, mistä kaiken aikaa on ollut pohjimmiltaan kysymys. 

Kysymys on ollut siitä, että en ole löytänyt sopivaa tapaa ilmaista itseäni ja löytää paikkaani. Kysymys on ollut liikaa minusta ja minun yhteiskuntatieteellisesti asioita kompleksisoivasta luonteestani. Kokemuksesta, että olen sukupuoleni takia jotenkin vääränlainen eikä minua haluta osaksi joukkoa. Riittämättömyyden tunteesta, että kaikki tekemäni mitätöidään ja sillä ei ole arvoa, koska en ole oikeiden ihmisten porukassa sanomassa oikeita sanoja. Siitähän tästä on ollut kysymys. Ja siitä on ymmärtämykseni ja kokemusteni mukaan kysymys myös monen muun ihmisen osalta. Olen ymmärtänyt myös, etten voi määritellä milloin keskustelu menee liiaksi terminologisiin yksityiskohtiin, jos ne eivät kosketa minua. Moni hankala ja minulle uusi käsite on luonut turvallisempaa ja osallistavampaa keskustelukulttuuria vähemmistöjen näkökulmasta, vaikka niiden käyttö tuottaisikin minulle päänvaivaa. Ja aina voi kysyä tai selvittää, jos ei tiedä tai ymmärrä.

Tahdon ennen kaikkea suomalaisen politiikan ja talouden huipulle enemmän ihmisiä, jotka jakavat monia feminiinisinä pidettyjä arvoja, kuten myötätuntoa, lempeyttä, lämpöä ja empatiaa.

Tästä päästään taas vaalikoneisiin. Feministinen puolue on nykypäivänä vahvasti läsnä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja sen linjaukset ja näkemykset puhkovat kaikki puoluepoliittiset rajat. Se on pystynyt määrittämään yhteiskunnallista keskustelua ja kertomaan kannanmuodostamisen kautta, mitä kaikkea feminismi tarkoittaa. 

Kun ihmiset huomaavat, että vaalikoneissa kaikesta maan ja taivaan välillä vastaamisen jälkeen he saavatkin feministisen puolueen yhdeksi kärkivaihtoehdoista, monen silmät aukeavat ja omassa mielessä kehittyneet esteet häviävät ja he voivat laveasti eri asiakysymysten kautta huomata, miten laajasta yhteiskunnallisesti ajattelusta on kysymys. Ja miten he ovat kaiken aikaa olleet feministejä, sitä edes ymmärtämättä. 

Tämä ajattelun murros ei olisi ollut mahdollista ilman kansalaisjärjestöliikehdintää, tinkimätöntä työtä naisasialiikkeen puolesta ja kaikki syrjivät rakenteet haastavaa ajattelua.

Jokainen voi määritellä itse suhteensa feminismiin, mutta minulle se on sitä, että tiedostan oman etuoikeutetun asemani isokokoisena valkoisena heteromiehenä, tahdon purkaa kaikki lasikatot ja syrjivät rakenteet ja kohdata jokaisen ihmisen ihmisenä, en sukupuolena. 

Tahdon ennen kaikkea suomalaisen politiikan ja talouden huipulle enemmän ihmisiä, jotka jakavat monia feminiinisinä pidettyjä arvoja, kuten myötätuntoa, lempeyttä, lämpöä ja empatiaa. Sukupuolesta riippumatta. Maailma ei muutu pelkästään sillä, että kylmät ja kovat miesjohtajat korvataan kylmillä ja kovilla naisjohtajilla. Koko muotti pitää muuttaa, ei rakentaa sen sisään. 

Näin luodaan parempaa yhteiskuntaa meille kaikille ja vapautetaan ihmisiä olemaan sitä, mitä he ovat ilman kulttuurista, poliittista tai yhteiskunnallisten odotusten rautahäkkiä. 

Jos tämä kirjoitus herätti tunteita ja halun jatkaa keskustelua, suosittelen feministimentoria. Itselläni se on ollut kumppanini Iris Flinkkilä: rohkea, älykäs, huikea ja pippurinen. Iris ei ehdi auttaa kaikkia, mutta meitä on monta, joihin voit olla yhteydessä. 

Olen feministi ja ylpeä siitä. Ole sinäkin.